Cross Countryn toiseksi viimeinen SM-osakilpailu ajettiin Vesivehmaan lentokentän maastoissa. Reitti oli pitkä, tarjoten pelkkää hiekkapolkua jossa kuvapaikat olivat tiukassa. Osallistujamäärä SM-luokissa oli vaatimaton, vaikka vauhtia piisasi. Pitkä päivä poutaisessa ja lämpöisessä säässä.

Enduron SM-sarjan viimeinen osakilpailu ajettiin Mikkelissä kesäisessä säässä. Vaikka reitti oli monipuolinen ja hyvä, sisältäen myös oikeaa suomienduroa, oli arvattavissa että järjestäjän ei tarvitse kehuja reitistä kuunnella, päinvastoin. Vaikka osa kuljettajista haukkui reitin, ei liene sattumaa, että kärkinimet olivat edelleen kärjessä. Näin ollen ei kannattaisi haukkua reittiä, jos omat taidot ei riitä, kilpailujen järjestäjä tekee kuitenkin suuren työn kilpailujen eteen. Faktaa on kuitenkin se, ettei SM-tason kilpailua pitäisi tehdä C-luokalle, vaan nimenomaan SM-kuljettajille. Vaikka valitettavan usein reitti tehdään juurikin peräpään kuljettajia ajatellen. On hienoa, että Mikkelissä uskalletaan tehdä reitit kilpailujen vaatimustason mukaisiksi.

Kanteleella ajettiin joka vuotinen peltoenduro, jossa on vuosittain saatu todella vauhdikkaita hiekkapöly kuvia. Tänä vuonna ei ajettukaan perinteistä peltoa, liekö peltojen puimattomuus syynä. Kilpailupaikka oli muuttunut tien toisella puolella olevalle pellolle. Vaikka matkaa peltojen välillä ei ole kuin muutama kymmenen metriä, oli tänä vuonna ajettu pelto pelkkää kovaa savea, joka kului kilpailun aikana syville urille. Eipä ole muutamaan vuoteen ollut näin hankalaa kilpailua kuvata. Kuvia otettiin paljon, jotta saatiin edes siedettäviä kuvia aikaiseksi. Joka tapauksesa kilpailun formaatti on hieno ja tavallisuudesta poikkeava, joka kerää vuodesta toiseen suuren osallistuja määrän.